Meitä merkityskeskeskeisen kehittämisen harjoittajia, puolestapuhujia ja teoreetikoita syytetään usein siitä että sotkemme toisiinsa kaksi täysin eri käsitettä, kielellisen, semanttisen merkityksen ja toisaalta henkilökohtaisen tai kollektiivisen, affektiivisen merkityksen. Tämä syytös osuukin meitä suoraan selkärankaan, nimittäin näin me juuri teemme, paitsi emme sekoita mitään. Yhdistämme nämä merkityksen käsitteen käyttötavat aivan tietoisesti ja uskomme sitäpaitsi että juuri tässä piilee erittäin keskeinen osa merkityskeskeisen kehittämisen teoreettista ja käytännöllistä kontribuutiota.
Näiden kahden merkityksen käsitteen yhteyden jäljille pääsemme parhaiten ymmärtämisen käsitteen avulla. Me voimme ymmärtää talvisodan merkityksen suomalaisille toisaalta ymmärrämme lauseen “Kalle haluaa jäätelöä”. Pintapuolisesti jälkimmäisessä tapauksessa on kyse siitä että tiedämme mitä jäätelöllä tarkoitetaan ja tiedämme mitä haluamisella tarkoitetaan. Edellinen esimerkki sitävastoin on paljon monimutkaisempi ja sillä tarkoitetaan syvälle menevää kulttuurista ymmärtämystä jota osittain voi olla vaikea käsitteellistää.
Kun ajattelemme ensimmäistä esimerkkiä tarkemmin huomaamme että sen ymmärtämisessä hyödynnämme useita kulttuuri- ja kontekstisidonnaisia taustaoletuksia; Minulle ainakin tulee mieleen pojanvesseli, joka lämpimänä kesäpäivänä kärttää vanhemmiltaan jätskiä. Otamme myös selvyytenä että jäätelö on herkku, jota ei tarvita välittömään elossasäilymiseen, aivan selvänä pidämme että sitä aiotaan syödä eikä esimerkiksi hierota sukuelimiin.
Tämänkin yksinkertaisen lauseen ymmärtäminen edellyttää eläytymistä ja toisen asemaan asettumista. Se edellyttää tietyn kulttuurin, elämänmuodon ja arvojärjestelmän tuntemista.
Mitä sitten tällä haluan sanoa.? Ensinnäkin sitä että ymmärtäminen on aina myös ymmärtämistä, eli sitä että osaa katsoa asiaa myös kommunikaatiokumppaninsa näkökulmasta. Ilman tätä olisi mahdotonta päästä puusta pitkään. Kommunikaatio on yhteistyötä ja sen tavoitteena on yhteis-ymmärrykseen pääseminen. Kielellä manipulointi ja toisten dominoiminen on kielen kommunikatiivisen kapasiteetin väärinkäyttöä.
Toistemme ymmärtäminen edellyttää että ymmärrämme kuka toinen on, mikä hänelle on tärkeää ja samalla itsemme ymmärtämistä jotta voimme suhteuttaa toisen itseemme. Ymmärtämisellä en tarkoita omista moraalisista periaatteista luopumista ja niiden vastaisen toiminnan ja vaikuttimien hyväksymistä. Päinvastoin oma moraalinen kompassi on välttämätön ymmärtämiselle, pohja jolta voimme tulkita toisen vaikuttimet toiminnalleen.
Keskeistä ymmärryksen saavuttamiselle on yhteistyön periaate. On oletettava että toinen aidosti yrittää kaikkensa selvittääkseen asian eikä salaa olennaisia tosiseikkoja tai vääristele vaikuttimiaan. Jos koko ajan joutuisimme epäilemään että toisella on ketunhäntä kainalossa vuorovaikutusesta ei tulisi mitään.
Ymmärtämällä merkityksen pääsemme niin sanotusti samalle aaltopituudelle jonkun toisen kanssa. Ymmärtämisessä teemme oman tulkintamme tietyn väittämän totuudesta, sen suhteesta ulkoiseen maailmaan ; Totuudellisuudesta, sen suhteesta puhujan sisäiseen maailmaan ja oikeellisuudesta, suhteesta sosiaalisen maailman normatiiviseen todellisuuteen. Tähän kehykseen asettaminen on ymmärtämisen prosessissa olennaista. Nämä kolme maailma-suhdetta esiintyvät esimerkiksi Jürgen Habermasin kommunikattivisen toiminnan teoriossa.
Sisäinen maailma on tässä se joka helposti unohtuu kun tarkastelemme kommunikaatiotilannetta ja se saa meidät kuvittelemaan liian suuren välimatkan kielen merkitysten ja elämän merkityksellisyyden; käsitteiden ja aatteiden välille. Aidon läsnäolon konkreettisesta näkökulmasta käsitteet ovat suora suhteemme maailmaan, ne ovat toisen tulemista meidän kaltaisiksi, eivät totaalinen toiseus, asiaintilojen representaatio, jota me emme voisi käsitteellistä jos emme olisi kadottaaneet konkreettisen maailmassa olon aitoutta.
Haluamisen, rakastamisen, pakenemisen ja muiden perusihmillisten motivaatioiden energiat ohjaavat ihmistä kuin luonnonvoimaa. Silti ihmiselle on tunnusomaista että hän voi valita oman reaktionsa väistämättömässä tilanteessa jonka eteen hän joutuu. Tätä kautta ihminen voi antaa oman merkityksensä tapahtumiselle, vaikka ei niihin mmutoin pystyisikään vaikuttamaa Tämä on Viktor Franklin kehittämän logoterapian tärkeitä ajatuksia.
Merkityskeisen kehittämisen keskeinen ajatus on, että merkityksen antaminen on kommunikatiivinen ja dialoginen prosessi, jossa aina konstitutiivisena osapuolena on läsnä merkityksen sinä, merkityksen olemassaolon kannalta välttämätön itsen ulkopuolinen, joka tekee säännön seuraamisen mahdolliseksi.
Wittgensteinin mukaan ei voi olla yksityistä kieltä. Voisi myös sanoa että ei ole yksityistä merkityselliseksi koettua elämänvalintaa. Organisaatioiden ymmärtämisen kannalta, merkityksellisyyden motivaatioaspektin ja kommunikaation yhteyden ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää.