Merkityskeskeinen kehittäminen lähtee ajatuksesta, että käsitteemme ja merkitykset jotka asioilla annamme määrittelevät keskinäisiä suhteitamme ja yhtä lailla käsitteemme perustuvat jaetuille käyttäytymisoletuksille Sosiaalisessa suhteessa oleminen tarkoittaa että osaa toimia tietyllä tavalla ja myös osaa odottaa tietynlaisia reaktioita niiltä joiden kanssa vuorovaikuttaa. Palvelut ovat sosiaalisia suhteita joihin liittyy monimutkaisia molemminpuolisia odotuksia. Yhdessä näistä muodostuu palvelun merkitys. Onko se sama sen tarjoajalle ja käyttäjälle? Miten näiden kohtaamista voitaisiin edistää? Miten työpaikalla esimies ja alainen kokevat suhteensa ja yhdessä toteuttamansa tehtävän?
Merkityskeskeisessä kehittämissä pyritään käsitteelistämään osallistujien taustaoletuksia ja -odotuksia ja keskustelemaan näistä ei-hierarkkisisissa tilanteessa jossa kaikki osapuolet pyrkivät aidosti ymmärtämään toisiaan ja sitä kautta ratkaisemaan ongelmia joita molemmat osapuolet voivat vapaasti nostaa keskustelun kohteeksi. Käytäntöön perustuva dialogi on mekityskeskeisen kehittämisen ytimessä. Merkityskeskeinen kehittäminen pyrkii vaalimaan ja lisäämään toimijoiden omistajuutta ongelmiinsa, ei pakottamaan niitä vieraaseen viitekehyksen.
Käsitteiden ja dialogisuuden kautta merkityskeskeinen kehittäminen linkittyy vahvasti filosofiaan ja erityisesti sokraattiseen traditioon. Aivan kuten sokrattisessa filosofiassa, myös merkityskeskeisessä kehittämisessä ajatellaan yhdessä, avoimesti ja kriittisesti ja pyritään sitä kautta parempaan ymmärräkseen siitä mitä oikein ajattelemme, mitä käsitteemme oikein tarkoittavat ja mihin uskomuksemme meitä oikein velvoittavat. Tämä voi tuntua kaukaiselta konkreettisen kehittämisen näkökulmasta mutta maailmassa jossa syöksymme autopilotilla ja laput silmillä yhä tehokkaammin kohti systeemistä romahdusta, ei ole mitään tärkeämpää kuin pysähtyä kysymään mitä olemme tekemässä ja miksi+